<<Paluu Raamatun tietous etusivulle

                                                       Päivitetty 29.11.2007/AN

JUMALAN IHMEITÄ

Muistiin merkitsijänä Anneli Näsi kertoen etupäässä omista kokemuksistaan 

Seuraava vanha herätyslaulu on ajankohtainen myös tänään

                Ihmeet ja merkit taas ilmenee

                 Valmistaen morsiamen.

                 Nukkuvat Henki herättelee.

                 Kiitos soi Ješuuan. (Ilm.19:7, Room.13:10-14)

 

                 Kerto:       Sairaat jo saavat terveyden,

                            halvattu rampa käy riemuiten.

                                  Sokea, kuuro myös avun saa

                                  kiittäen Jumalaa.

                                     (Jes.35, Matt.11:4-6)

 

                 Taivaiset voimat nyt vaikuttaa

                 kuin ennenkin, kuin ennenkin.

                 Armonsa Herra myös lahjoittaa;

                 vahvistaa heikonkin. (Ilm.3:8)

 

                 Jumalan Henki väkevä on

                 Viel´ tänäänkin, viel´ tänäänkin.

                 Samoin on syvä, muuttumaton

                 rakkaus Mestarin. (Room.8:32)

 

                 Astu sä virtaan nyt elämän.

                 Lupaus on horjumaton.

                 Tautimme kantoi paalulla Hän.

                 Voittonsa suuri on!    (Jes.53:4-6, Joh.3:14-18, 1Piet.2:24)

 

Jumala on tehnyt valtavasti ihmeitä myös perheessämme ja uskovien  yhteisössämme. Ihme jo sekin, että olemme uskovaisia. Jumala on tehnyt ruokaihmeitä, parantanut ihmisiä ja eläimiä ja tehnyt voimallisia tekoja. Jumala on tehnyt ihmeitä myös kauttamme parantaen monia muita  sairaita ja tuoden avun monenlaisiin tilanteisiin, jopa herättänyt kuolleen. Monet ovat saaneet kokea Elävän Jumalan ihmeitä tekevää voimaa, mutta kuinka monet heistä tänään uskovat. Rukoukseni on, että taivaallinen Isämme muistuttaisi kaikkia avun saaneita, että on olemassa Elävä Jumala, jolla on paljon anteeksiantamusta ja joka odottaa, että Hänen tykönsä käännyttäisiin sydämestä (Jer.29:11-13) ja totuudessa (Ps.145:18).

 

Tässä eräänä päivänä huomasin, että monet ihmeet ovat unohtumaisillaan, ja kuitenkin Jumala kehottaa julistamaan Hänen ihmetöistään (Jes.12, Ps.105:1-5). Siispä kerromme niistä kokemuksistamme, jotka muistamme parhaiten. Hiljattain tyttäremme Anne-Mari pyysi minua kertomaan hänelle, miten asioita kokevat sellaiset ihmiset, jotka eivät luota Jumalaan. Anne-Marille yliluonnollinen elämä on normaalia elämää, ja hänen on vaikea käsittää elämää ilman Jumalan apua eli ilman Jumalan ihmeitä. Perheemme on saanut kokea Jumalan ihmeitä uskoon tulemisestamme asti. Minä, Anneli tein uskonratkaisuni vuoden 1982 kesällä ja Heikki vuoden 1983 ensimmäisenä päivänä. Anne-Mari oli silloin pieni, sillä hän syntyi 1979.

Aluksi emme tienneet Jumalan Pojan alkuperäistä, hepreankielistä nimeä. Kuulimme Ješuua-nimen vasta vuonna 1990, mutta ymmärrettyämme nimen merkityksen olemme käyttäneet vain tuota nimeä, jonka Jumala antoi Pojalleen ja joka on suomeksi käännettynä ”Pelastaja”. Hän pelastaa (päästää) meidät myös sairauksista ja kaikesta pahasta. Kiitos Jumalalle!

Olimme kuitenkin vilpittömiä uskovaisia ollen sydämestämme kuuliaisia Jumalalle ymmärryksemme mukaan. Jumala antoi anteeksi ihmisten antaman, väärän nimen käytön, koska emme tehneet tahallamme väärin, ja Hän teki ihmeitä uskomme mukaan (Matt.21:22).

Näin on myös teillä, jotka ette ole aikaisemmin kuulleet oikeaa nimeä, mutta jotka rakastatte ja pelkäätte Jumalaa ja haluatte ehdottomasti tietää totuuden tehdäksenne sen mukaan. Jumala antaa vilpittömän ymmärtämättömyyden anteeksi (Ap.t.17:30, 1Piet.1:3-5, 18-21-25). Ymmärtämättömyyden taakse ei kuitenkaan saa paeta, vaan on haluttava tietää, mikä on Jumalan tahto, eli mikä Jumalan mielestä on oikein ja totuus kussakin tilanteessa. Mutta kun totuus selviää, Jumala odottaa totuudelle kuuliaisuutta (Jaak.4:17). Jumalan vastustajan henkivallat toimivat tottelemattomissa, mutta Jumalan hyvä Henki toimii kuuliaisissa (Ap.t.5:32). Jumala tekee todellisia ihmeitä, mutta on olemassa myös Jumalan vastustajan tekemiä valheihmeitä (Matt.24:24-25, 2Tess.2),  kuten oli Mosheen ja Aaronin aikaankin (2Moos.7-12). Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden, sillä vain totuus voi tehdä ihmisen vapaaksi (Joh.8:31-32) ja ihminen voi uudestisyntyä vain Jumalan Totuuden Sanan ja Totuuden Hengen kautta (1Piet.1:22-23, Gal.5:5-7).

Kiitos Jumalalle, että Jeshuan sovitustyön kautta Jeshuan nimessä on mahdollisuus saada apua Jumalalta kaikkeen!

 

Heikin selkä parani, ja hammassärkykin lähti

Keväällä 1983 Heikillä oli selkä kipeä. Kovan kivun vuoksi hän oli välillä 90 asteen kulmassa sängyllä tai lattialla ja kaiken kukkuraksi hänellä oli paha hammassärky. Olimme juuri oppineet Raamatusta uskon alkeita ja uskoimme, mitä olimme lukeneet, myös seuraavan raamatunkohdan, Markus 11:24: (Ješuua sanoi:) Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Olimme lukeneet ja uskoimme myös Jesaja 53:n, jossa oli kirjoitettuna ihana tieto, että Ješuua kantoi kaikki sairautemme ja kipumme Golgatalla ja että hänen haavojen kautta olemme parannettuja. Heikki tunsi sisällään kuuluvan sanat ”Hänen haavojensa kautta me olemme paratut”. Hän uskoi sen. Siksi hän nousi ylös ja kiitti Jumalaa terveydestä ja käveli terveenä. Kiitos Jumalalle.

 

Jumala paransi Anne-Marilta korvatulehduksen

Vuoden 1983 alussa muutimme Toijalaan. Anne-Mari sairastui kovaan flunssaan, jossa kuume laski hetkeksi lääkkeiden avulla palaten kuitenkin pian  takaisin. Viikon välein lääkärit tutkivat ja kovensivat lääkitystä, vaan ei apua löytynyt. Taas kuume kohosi 40 asteeseen ja menimme lääkäriin. Tällä kertaa hän ohjasi meidät Tampereen Keskussairaalaan, jossa todettiin korvatulehduksen jälkitila, kartiolisäkkeen tulehdus (senkka 110), vaikka korvatulehdusta ei oltu todettu missään vaiheessa. Emme vielä tienneet Jumalan parantavasta voimasta, ja Anne-Marin täytyi olla kaksi viikkoa sairaalassa, seitsemän päivää tiputuksella ja sitten muulla lääkityksellä. Sitten hän pääsi kotiin. Ennuste oli, että hänelle tulisi uudelleen helposti korvatulehduksia. MUTTA! Meille selvisi, että uskon rukous parantaa sairaan (Jaak.5:15). Kun korvasäryn oire tuli ensimmäisen kerran, pyysimme Jumalalta terveyttä ja oireet väistyivät, eikä tulehdusta ole päässyt tulemaan sen jälkeenkään. Kiitos Jumalalle!

 

Jumala poisti Heikiltä heinänuhan

Heikki oli jo kauan potenut heinänuhaa. Hän oli allerginen erityisesti timotei-heinälle. Hän oli saanut kouluaikanaan erikoislääkäriltä timoteiuutekuurin, ja se oli lieventänyt oireita. Kuitenkin vähitellen kesäisin silmät ja nenä alkoivat yhä enemmän vuotaa ja naama turposikin. Emme koskaan voineet mennä mustikkaankaan kauniilla ilmalla. Marjastimme sadepäivinä. (Mustikkaa voi hyvin poimia sateella. Se hylkii vettä.)

 Mutta sitten eräänä päivänä Heikki sai tarpeekseen oireista, ja hän itse tai  me yhdessä rukoilimme anoen Jumalalta terveyttä hänelle. Kiitos Jumalalle, oireet jäivät pois. Hän oli parannettu!

Eräänä kesänä, kun toimme seipäiltä kuivaa heinää latoomme, oireita tuli taas. Naama ei kuitenkaan turvonnut, mutta häntä aivastutti kovasti ja nenästä vuoti vettä. Heikki ymmärsi, että ne olivat valheoireita, ja hän käski niiden lähteä Pelastajamme Ješuuan nimessä. Ne lähtivät, ja sen jälkeen oireita ei ole tullut, vaikka heinää on tehty monta kertaa perinteisellä tavalla, ja melkoinen pölläkkä on käynyt, kun heinä on heilimöinyt. Kiitos Jumalalle!

 

Jumala poisti jännetuppitulehduksen Annelilta

Minulla oli ollut niin kutsuttu ”tenniskyynärpää” jo vuodesta 1977 asti. Olin saanut kaksi kertaa kortisonihoitoa, kerran akupunktiohoitoa ja paljon lepoa odottaessani Anne-Maria vuonna 1979. Käsi oli edelleen kipeä. Oli vaikea kääntää ovenkahvaa, kuoria perunoita tai käyttää saksia. Yöllä oli ihan kamalaa, jos käsi oli ollut paikallaan pitempään ja yhtäkkiä liikautin sitä. Mutta sitten keväällä 1983 uskoin, että Jumalalle on mahdollista parantaa kätenikin ja pyysin Heikkiä rukoilemaan puolestani. Silloin uskoimme, että tarvitsemme öljyä käden voitelemiseen (Jaak.5:14), ja Heikki hieroi sitä kipeään käteeni. Hän tunsi kätensä alla kyhmyjä, jotka sitten lähtivät rukouksessa pois. Käsi oli parannettu, kiitos Jumalalle. Kuukauden perästä tuli kerran kipuoire käteeni, mutta koska tiesin, että se oli parannettu, käskin Jumalan vastustajaa viemään oireen pois Pelastajamme nimessä. Ja se lähti!

 

Jumala paransi Annelin sydämen

Vuonna 1974 isossa keuhkokuvauksessa minulla havaittiin olevan toinen sydänpuolisko pienempi kuin toinen. Vian johdosta tarvitsin paljon unta. Tuntui hyvältä, jos saatoin nukkua vähintään yhdeksän tunnin yöunet ja päiväunet sen lisäksi. Jos jouduin valvomaan, voin pahoin, joskus jopa pyörryin. Vuonna 1984 ollessani keräämässä vadelmia, tajusin, että Jumala voi parantaa sydämenikin. Rukoilin ja uskoin saaneeni (Mark.11:24). Menin nukkumaan puolen yön aikaan ja heräsin virkeänä kello kuudelta. Kiitin Jumalaa. Koko viikon tapahtui samoin. Parantuminen oli tullut näkyviin. Kiitos ja kunnia Jumalalle! Tuon jälkeen olen voinut tarvittaessa valvoa paljonkin, ja Jumala on pitänyt minut virkeänä. Normaalisti nukun kuudesta seitsemään tuntiin. Se on Jumalan ihme, sekin. Sapatteina eli lepopäivinä olen tietenkin nukkunut enemmänkin.

 

Jumala paransi Annelin loukkaantuneen kyynärvarren

Kerran talvella (84 tai 85), kun olin tulossa kaupasta Anne-Marin kanssa, joka istui pulkassa, liukastuin ja rysähdin lennokkaasti selälleni. Päänikin kumahti ilkeästi jäiseen maahan. Rukoilin heti pääni ja selkäni puolesta, ja niin pääsin kävelemään. Siinä kävellessä alkoi kuitenkin oikeanpuoleista käsivarttani kuumottaa ja pian myös jomottaa. Olin lyönyt sen kaatuessani joko jääkökköön tai pulkan reunaan. Kotiin tullessani en saanut omin voimin kättä vedetyksi hihasta kivun ja turvotuksen vuoksi. Kyynärvarressa, luun kohdalla oli puolen kananmunan kokoinen patti. Ehdotin jo kuvaukseen menoa, ”että tietäisimme, mitä piti rukoilla”. Niin se epäusko yritti päästä voitolle. Mutta usko voitti. Heikki rukoili, ja patti hävisi muutamassa minuutissa, eikä siihen jäänyt edes mustelmaa. Kiitos Jumalalle.

 

Jumala päästi Anne-Marin kovasta kuumeesta

Meillä ei kiroilla, mutta Anne-Mari, 5-vuotias, oli jossain kuullut hoettavan Jumalan vastustajan nimeä. Hän tiesi, että sitä ei saisi huulille päästää, mutta hän päästikin. Hän sai yhtäkkisen kovan kuumeen, niin että hän houraili eikä ollut pysyä pystyssä. Veimme hänet sänkyyn ja rukoilimme. Saimme Jumalalta tiedon, että aiheuttaja on kuumeen demoni, paha henki. Käskimme Jumalan Pojan nimen kautta sitä lähtemään ulos Anne-Marista, ja se lähti. Minä näin sen. Se oli tumma, ison iilimadon muotoinen henkivalta. Kuume lähti samalla, kiitos Jumalalle!

Valitettavasti monetkaan eivät tiedä, että kun he lausuvat Jumalan vastustajan nimeä ääneen, he samalla kutsuvat pahaa paikalle, tiedostivat he sitä tai eivät.

Jumala teki Anne-Marin jalat samanpituisiksi ja oikaisi selän suoraksi

Käytimme Anne-Maria neuvolassa viisivuotistarkastuksessa. Neuvolatäti huomasi, että Anne-Mari ”lemppasi” eli ontui. Me emme olleet aikaisemmin huomanneet sellaista, mutta nyt mekin sen totesimme. Neuvolapapereihin kirjoitettiin tämä asia, mutta myös, että hänellä oli selkä ässänmuotoinen ja vielä notkolla (skolioosi). Terveydenhoitaja kehotti meitä viemään Anne-Marin kuntoutukseen.

Heti kun palasimme kotiin, istutimme Anne-Marin tuolille, vertasimme jalkojen pituutta ja totesimme noin parin sentin eron. Rukoilimme, ja jalat olivat heti samanpituiset. Pyysimme taivaan Isää laittamaan myös selän ojennukseen, ja niin tapahtui. Kiitos Jumalalle. Anne-Mari ei sen jälkeen ”lempannut” ja selkä oli normaali ja on vieläkin.

 

Jumala paransi Annelin selän ja rikkoutuneen lihaksen

Olikohan se sama talvi, en tarkalleen muista. Kuitenkin eräänä päivänä putosin Ylöjärvellä olleen mökkimme yläkerran jyrkät rappuset alas. Rukoilin taas heti, että selkä parantuisi ja pääsisin kävelemään. Kiitos Jumalalle, pääsin, vaikka naarmuja (kuin palovammoja) tuntui jääneen ristiselän yläpuolelle. Kuitenkin hetken kuluttua tunsin, että pitkät housut ahdistivat minua ja tunsin lonkassani lisääntyvää jomotusta. Koitin kädelläni. Kauhea patti oli tullut lonkkaan. Katsoin tarkemmin. Reilu kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva patti oli halki poikittaissuunnassa. Menin sänkyyn odottelemaan kuoroharjoituksissa olevaa Heikkiä. Heikki tuli ja rukoili. Halkeaman puoliskot kuroutuivat ensin yhteen ja sen jälkeen patti hävisi. Jomotti vielä valtavasti. Heikki kuitenkin lakkasi rukoilemasta. Sanoin hänelle: - Lopetit liian aikaisin, vielä särkee. Heikki sanoi tomerasti: - Näytä, että uskot parantuneesi! Heti muistin tärkeän jakeen Raamatusta (Mark.11:24): ”Kun te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.” Nousin. Sattui. Seisoin. Sattui. Lähdin kävelemään uskossa. Kipu hävisi! Kiitos Jumalalle! Kaksi viikkoa säilyi kuitenkin mustelma ja sen keskellä valkoinen viiva, jonka paikalla lihas oli revennyt. Olin pudonnut ensin rappusten alapäähän osittain kyljelleni, jolloin rapun reuna oli halkaissut lihaksen. Sitten olin ”kyntänyt” selälläni loppuja rappuja, jolloin palovamman tapaiset jäljet tulivat selkääni. Mutta Jumala paransi. Kiitos Suurelle Lääkärille, Kaikkivaltiaalle Jumalalle, että Hänen Poikansa haavojen kautta saamme olla parannettuja (Jes.53:1-10)!

Jumala paransi miehen, jolla oli paksunsuolensyöpä ja vapautti hänet myös unilääkkeistä

Heikkiä pyydettiin matkustamaan Helsinkiin Meilahden sairaalaan rukoilemaan noin 60-vuotiaan miehen puolesta, jolla oli paksunsuolen syöpä. Koko meidän perhe ynnä miehen sukulaisnainen ajoimme Helsinkiin, mutta vain Heikki meni sairaan tykö. Me muut jäimme rukoilemaan odotushuoneeseen.

Sairas mies oli tietenkin näyttänyt hyvin lohduttomalta. Hänelle oli tehty hätäavanne syövän tähden, ja hänet piti leikata seuraavana päivänä. Hän ei ollut uskossa, ja siksi hänellä ei ollut parantumisen toivoa. Heikki saarnasi ensin pelastussanoman hänelle, ja kiitos Jumalalle, mies halusi sovittaa itsensä Jumalan kanssa pyytäen syntinsä anteeksi. Heikki julisti ne anteeksi annetuksi Pelastajamme nimen kautta, ja mies ikään kuin kirkastui. Hän sai toivon. Hän tiesi nyt, että kävi miten tahansa sairauden kanssa, hän oli saanut Jumalalta anteeksi ja päässyt Jumalan lapseksi pelastettuna pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan valtakuntaan, ja hänellä oli mahdollisuus päästä eräänä päivänä Isän valtakuntaan. Hän oli onnellinen.

Heikki alkoi kertoa, että pelastukseen kuului myös parantuminen, ja hän luki Raamatusta sanankohtia, joissa puhuttiin tästä lupauksesta (Ps.103, Ps.91, Sananl.4:20-23, Jes.53:1-6). Kun hän sen jälkeen rukoili miehen puolesta, tämä uskoi parantuneensa. Heikki vielä vahvisti häntä sanoen: - Vaikka lääkärit sinut huomenna leikkaavatkin, tulevat he toteamaan, että syöpä on kadonnut ja sinä pääset pian kotiin. Lääkärit leikkasivat hänet, mutta syöpä oli kadonnut! Lääkärit laittoivat avanteen kiinni. Kiitos Jumalalle! Hän pääsi kotiin nopeasti, ja kotiin päästyään hän heitti unitablettinsa pois tähän tapaan sanoen: - Koska Jumala oli voimallinen poistamaan minusta syövän, on hän voimallinen antamaan minulle myös hyvät yöunet. Mies oli joutunut nukkumaan tablettien avulla 15 vuotta. Häntä oli yritetty jopa sairaalassa vieroittaa lääkkeistä pois, mutta se ei ollut onnistunut. Mutta Jumalan kanssa on kaikki mahdollista ja sille, joka uskoo (Mark.9:23, Mark 10:27).

 Jumala kasvatti katkenneen sormenpään

Olin paloittelemassa saksilla ruokaa kissoille. Yhtäkkiä huomasin, että vasemman käden nimettömän sormen päässä näkyi valkoista ja se oli muutenkin oudon näköinen. Olin huomaamattani leikannut Fiskarsin saksilla palan pois sormeni päästä. Pelästyin, ja sormesta alkoi suihkuta verta. Olimme lähdössä vierailulle Ritvan luokse Heinolaan. Oli lauantai. Meillä ei ollut sidontatarpeita kotona ja käärin sormeni ympärille WC-paperia, sillä ajattelimme poiketa matkalla Ylöjärven terveyskeskuksessa terveydenhoitajan tykönä, että tämä sitoisi sormen paremmin. Kun sitten näytin sormeani hoitajalle, hän kauhistui ja sanoi, että sormi täytyy näyttää päivystävälle lääkärille.  Lääkäri kysyi: - Onko sormenpää mukana? Ei ollut. Hänen mielestään jäljellä oleva sormenpää täytyi neuloa kuitenkin. Nahka ei ylettynyt sormenpään ylitse ja hän pahoitteli, että sormi jää rumasti lyhyemmäksi kuin toinen. En ollut huolissani. Tiesin, että Jumala voi korjata tilanteen. Rukoilimme, että Jumala kasvattaisi sormen oikeanmittaiseksi. Niin tapahtui. Kolmessa viikossa sormi parantui ja kasvoi normaaliksi – tai vähän pitemmäksikin kuin ennen, eikä mitään arpea jäänyt. Kiitos Jumalalle!

Jumala paransi nuohoojan sydämen

Nuohooja oli nuohouksen jälkeen kahvilla ja kirjoittamassa kuittia meille. Tunsin sydämessäni, että Jumala halusi parantaa sairaan sydämen. Kysyin, kenen sydän on sairas. Nuohooja sanoi, että hänen. Laitoin käteni hänen päällensä ja rukoilin ja kiitin Jumalaa. Kaksi vuotta myöhemmin näin miehen uudelleen ja hän kertoi, että rukouksen jälkeen sydän oli ollut terve. Sitä ennen hän oli ollut pitkiä aikoja sairaalahoidossa sydäninfarktien tähden. Kiitos Jumalalle, että Hän tekee ihmeitä ilman määrää!

 

Jumala paransi sokeritautisen miehen

Jumala paransi ylöjärveläisen miehen rukouksemme kautta. Mies uskoi, että hän on parannettu ja söi kaikkea. Mutta hänen vaimonsa epäili ja antoi varmuuden vuoksi hänelle insuliinipiikin. Mies sai kohtauksen ja kiidätettiin sairaalaan. Siellä lääkäri totesi, että miehellä ei ole sokeritautia. Kiitos Jumalalle.

 

Jumala paransi sokeritautisen miehen Oitissa

 Heikkiä ja minua pyydettiin rukoilemaan erään miehen puolesta Oitissa, ja jälkeenpäin sairaalatutkimukset osoittivat miehen tervehtyneen taudistaan. Kiitos Jumalalle!

Jumala paransi miehen, jolla oli melanoma ja etäispesäkkeitä selkärangan lähellä (tai selkärangassa)

 Vuonna 1985 tai 86 Jumala teki ihmeitä kauttamme eräälle ylöjärveläiselle miehelle. Kuulimme, että hän oli Pikonlinnan sairaalassa polviensa vuoksi, mutta että häneltä oli löydetty myös syöpäkasvain (melanooma). Mies oli silloin 41-vuotias. Menin Heikin kanssa sairaalaan. Siellä tapasimme masentuneen miehen, joka oli jo menettänyt toivonsa. Luimme hänelle Jumalan sanasta parantumiseen liittyviä kohtia. Luimme muun muassa Psalmin 91, Sananlaskut 4, erikoisesti jakeet 20-23, Jesaja 53:1-6, Markus 5:22-42, Matteus 8:1-17,  Matteus 6:14-15, Johannes 5:1-14, Markus 16:17-20 ja Markus 11:22-26.  Jumalan Sanan kautta mies sai toivon ja uskon, ja kun me rukoilimme hänen polviensa puolesta, hän suoristui ja käveli normaalisti. Hän oli kävellyt näet vaivalloisesti polvet koukussa sairautensa vuoksi. Polvet parantuivat, kiitos Jumalalle, mutta rukoilimme myös, että Jumala poistaisi syövän hänestä. Lähtiessämme miehen luota emme nähneet parantumista, mutta uskoimme niin tapahtuneen. Mieskin uskoi.

Seuraavalla viikolla hänen selkänsä kuvattiin, ja kuvien mukaan syövän etäispesäkkeet ristiselän luitten läheisyydessä olivat hävinneet, mutta syöpää näkyi vielä. Me tiesimme sydämissämme, että mies oli täysin parannettu, ja niin uskoi mies itsekin, kun kävimme hänen uskoaan vahvistamassa aiottua leikkausta edeltäneenä päivänä. Hän sanoi: ”Kun lääkärit suorittavat leikkausoperaation  huomenna, he vain toteavat, että syöpää ei ole, ja päästävät minut kotiin.

Näin tapahtui. Lääkärit tekivät selkään noin 20 sentin haavan, jonka keskiosassa oli suunnilleen tulitikkulaatikon kokoinen reikä luuta myöten. Molemmin puolin reikää oleviin haavoihin he laittoivat tikit ja reiän päälle ja haavojenkin päälle siteen ja päästivät miehen kotiin ohjeena suihkuttaa haavaa päivittäin yksi tai kaksi kertaa ja vaihtaa side. Muistaaksemme mies pääsi sairaalasta 24. toukokuuta. 

Kotona kävi hänen ystävänsä auttamassa ja vaihtamassa selkään siteen. Hän kun oli yksinäinen mies. Mutta hänelle tuli ongelma juhannuksena, kun ystävällä oli muuta menoa. Mies soitti meille ja kysyi, voisimmeko auttaa häntä. Tietysti halusimme auttaa.

Heikki haki miehen meille. Asuimme vaatimattomassa talossa, jossa ei ollut WC:tä eikä suihkua. Ajattelimme puhdistaa haavan märällä, puhtaalla rievulla. Avasin kääreen. HIRVEÄÄ! Reikä ei ollut yhtään parantunut. Se oli täynnä mätää ja hyytynyttä verta! Voin huonosti ja poistuin hetkeksi rukoilemaan, että pystyisin tekemään tehtäväni. Sitten pystyin, ja heti perään rukoilimme pyytäen Jumalaa parantamaan haavat ja reiän ja täyttämään kolon lihalla. Siinä emme havainneet muuta ihmeellistä tapahtuneen, kuin että mies alkoi puhua uusilla kielillä. Hän oli täyttynyt Jumalan Pyhällä Hengellä (Ap.t.2:1-4, Ap.t:10:34-46). Kuitenkin sisimmässäni kuulin sanat ”hän paranee samalla tavalla kuin sormi”. Ja todella, kolo alkoi nähtävällä tavalla kasvaa umpeen reunoiltaan heti seuraavalla viikolla ja kolmen viikon sisällä se oli täynnä. Valtava ihme, kiitos Jumalalle!

 

Jumala paransi pienen pojan, jolta oli leikattu syöpäkasvain päästä ja jolle oli jäänyt aivoihin etäispesäkkeitä

Samana päivänä, kun kävimme Pikonlinnan sairaalassa Kangasalalla rukoilemassa ylöjärveläisen miehen puolesta, poikkesimme Tampereen Keskussairaalassa rukoilemassa kaksi ja puolivuotiaan pojan puolesta. Anne-Marin leikkitoverin äiti Ylöjärveltä oli kysynyt sairaan lapsen äidiltä, saisimmeko mennä rukoilemaan lapsen puolesta. Lapsen äiti oli uskovainen ja antoi luvan. Menimme lastenosastolle lapsen huoneeseen, jossa lapsen lisäksi olivat lapsen äiti ja isäkin. Lapsen päässä oli iso kääre, ja kasvot olivat kellertävät. Häneltä oli hiljattain leikattu päästä appelsiinin kokoinen syöpäkasvain. Etäispesäkkeitä oli edelleen aivoissa. Selviytymismahdollisuudet olivat 50 prosenttia. Tiesimme, että Jumalalle on kaikki mahdollista, ja otimme Raamatun esille ja luimme taas parantumiseen liittyviä sananpaikkoja. Äidillä kasvoi usko. Isällä ei, ja kehotimme isää poistumaan huoneesta rukouksen ajaksi (Mark.5:40). Rukoilimme ja uskoimme lapsen parantuneen. Kasvojen väri muuttui normaaliksi. Hoitajatkin olivat sen havainneet. Rukoilimme siis lauantaina. Maanantaina poika oli tietokonekuvauksessa, jossa solu solulta saatiin tietoa. Ei yhtään syöpäsolua löytynyt. 

Varmuuden vuoksi lääkärit määräsivät pojalle sädehoitoa. Äiti pyysi taas rukoustamme, että lapsi välttyisi sädehoidon sivuvaikutuksilta. Rukoilimme, että lapsi varjeltuisi kaikissa olosuhteissa, ja Jumala johdatti niin, että lapselle ei päästy antamaan sädehoitoa koko viikolla. Milloin poikaa kuljetettiin ambulanssilla ympäri Kangasalaa, että hän nukahtaisi nukutusaineeseen, vaan ei. Milloin laitteet olivat rikki, milloin mitäkin, kunnes tulivat tutkimustulokset, joista selvisi, että koepalasta ei ollut löytynyt syöpää! Seuraavana torstaina poika pääsi sairaalasta kotiin ja potki jo samana päivänä palloa. Tänä päivänä hän on edelleen terve, kiitos Jumalalle!

 

 

Jumala puhdisti yliluonnollisesti saastaiset tahrat takista

Meillä asui usein miehiä, jotka yrittivät uutta elämää kovan katuelämän jälkeen. Jumala veti hyvyydellään parannukseen näitä nuoria miehiä. Jumalan vastustaja ei kuitenkaan hellittänyt otettaan heistä, sillä he eivät tehneet selkeää ratkaisua, vaan välillä he kulkivat taivastietä ja välillä maailman tietä. Kerron yhdestä heistä nyt.  Erään kerran hän taas tuli meille Ylöjärvelle ja sanoi haluavansa uskon tielle. Hänellä oli hyvin likaiset vaatteet, vieläpä takin selkämykseen oli kirjoitettu törkeyksiä hänen nukkuessaan humalassa. Pesin vaatteet. Pesin takin uudelleen tahranpoistoaineella, vaan eipä se puhdistunut. Kirjoitus oli edelleen takissa. Laitoin sen kuitenkin kuivumaan, ensin narulle ulos, mutta sitten meidän täytyi lähteä käymään kaupungissa ja saderintama oli saapumassa ja siirsin takin ja muut vaatteet aittaan kuivumaan. Kirjoitukset näkyivät ja rukoilin taivaallista Isäämme poistamaan ne yliluonnollisesti, jos mies tekisi parannuksen. Palasimme parin tunnin kuluttua ja hain kuivat pyykit pois aitasta. Kirjoitus oli hävinnyt! Kiitos Jumalalle.

Jumala palautti tahrat takkiin

Mies oli meillä kuukauden tai pari, ja halu kavereiden joukkoon voimistui  niin, että hän lähti kaupunkiin ”hakemaan korvausrahoja”. Rahaa oli ja tuttu porukka löytyi, eikä hän voinut vastustaa kiusausta. Kirjoitus palasi takaisin takkiin!

Jumala puhdisti uudelleen saman miehen takin yliluonnollisesti

Eräänä päivänä hän halusi taas aloittaa uutta, Jumalan mielenmukaista elämää, ja hän tuli  meille. Pesin hänen vaatteensa, myös hänen takkinsa, jossa oli ne kirjoitukset selkämyksessä. Kun laitoin takkia narulle, pyysin Kaikkivaltiasta Jumalaamme ottamaan kirjoituksen pois yliluonnollisesti, jos mies tekisi parannuksen. Kirjoitus lähti takista narulle laitettaessa! Jumalalle on kaikki mahdollista.

 

Jumala herätti miehen kuolleista (Matt.10:7-8)

Sama mies oli ollut meillä muutaman päivän ilman viinaa ja ilman tupakkaa. Sitä ennen hän oli saanut useita alkoholikramppeja pienin väliajoin juomareissullaan. Nyt sitten hän halusi  tupakkaa. Meillä ei ollut, ja hän lähti meillä olleen toisen miehen kanssa hakemaan sitä kolmen kilometrin päässä olevalta kioskilta. Kun he tulivat takaisin pihaan ja sauhuttelu oli alkanut jo hetkeä aikaisemmin, hän sai yhtäkkiä kramppikohtauksen. Hän horjui ja huojui ja kaatui tielle. Mukana ollut mies tuli kiireesti hakemaan minua rukoilemaan hänen puolestaan. Kun menin lähelle, näin kuinka hän maatessaan riuhtoi itseään kohti kiveä, vaikka hän ei voinut nähdä sitä. Sitten yhtäkkiä otteet heltisivät ja hän jäi makaamaan liikkumatta paikalleen. Sydän oli pysähtynyt. Käskin Jumalan antamalla auktoriteetilla Jumalan Pojan nimen kautta kuoleman henkeä lähtemään hänestä ja elämän henkeä palaamaan. Mies pomppasi istualleen. Kiitos Jumalalle!

Toinen mies oli nähnyt, kuinka pimeys kuin musta savupilvi oli hyökännyt miehen kimppuun, kun hän sai krampin.   Kun minä tulin hänen luokseen rukoilemaan, tämä sama mies näki valkoisen laikun pimeän keskellä. Se valo oli Ješuua-valoa minussa.

Jumala antoi elinaikaa lisää yli kymmenen vuotta ja siten vielä mahdollisuuden todelliseen parannukseen.

Eräänä päivänä mies lähti omille teilleen, ja Jumala vielä kerran palautti kirjoitukset takkiin.

 On kirjoitettu (Joh.12:35-36): Niin Ješuua sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.

 Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." (46.) Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Jumala paransi Annelin loukkaantuneen varpaan

Tämäkin tapahtui Ylöjärvellä asuessamme. Olin menossa keittiöstä eteiseen. Juuri kynnyksen kohdalla vasemman jalan pikkuvarvas pysyikin keittiön puolella taipuen 90 astetta vasempaan seinän viertä pitkin. Muut varpaani osoittivat eteenpäin. Kamala kipu! Menin polvilleni ja rukoilin. Käteni alla tunsin, että varvas sojotti vielä vasempaan. Jumalan antamalla auktoriteettivoimalla käskin varpaan mennä oikeaan asentoon, ja se menikin – lähes. Tuska toi epäuskoa ja jalka turposi puoleen sääreen asti.

 Seuraavana päivänä meidän oli mentävä pääsiäiskokoukseen ja mietin, kenen kengät laittaisin jalkaani, että mahtuisivat. En keksinyt ja päätin laittaa uskossa omani. Työnsin jalkani kenkään – ja se meni! Kiitos Jumalalle.

   Välillä jalka oli ilman turvotusta, välillä rasituksen jälkeen se taas turposi. Näin kävi myös Helsingin matkalla. Nimittäin, varvashaaverista oli kulunut viikko ja menimme hengelliseen kokoukseen Helsinkiin. Matkalla jalka turposi, ja kun pääsimme kotiin puolen yön jälkeen, pyysin Heikkiä rukoilemaan, että luut menisivät paikoilleen. Menin pitkälleni ja Heikki otti jalkani syliinsä ja käski Jumalan voimalla ja Jumalan Pojan nimen kautta luut paikoilleen. Tunsin kaksi liikahdusta varpaan ja jalkapöydän taitteessa, ja turvotus lähti eikä enää tullut. Jalka oli nyt täysin kunnossa. Kiitos Jumalalle!

 

Jumala karkotti kovan kuumeen Annelista

Meillä oli lehmä hoidossa, itäsuomalainen kyyttö, josta saimme hyvää, luonnonmukaista maitoa. Eräänä iltana minulle tuli kova kuume. Olin vilustunut tai sitten se oli demoninen hyökkäys. Joka tapauksessa rukoilin ja pyysin Jumalalta anteeksi rikkomuksiani, sillä tiedän, että kun Jumala antaa anteeksi, Hän myös parantaa. Kuume näytti aaltoilevan yöllä; välillä korkeana, välillä ei ollut mitään. Aamulla taas oli paljon kuumetta ja oli lähdettävä lypsylle, tuntui miltä tuntui. Uskoin Sanan ”Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva (Mark.11:24). Otin ämpärin ja lähdin navetalle. Pihamaalla reippaasti astellessani kuume lähti. Olin terve! Olin ollut terve ja edellisenä iltana. Oireet yrittivät valehdella, että en olisi. Tiesin, että olin parannettu, sillä tunnollani ei ollut tietoista syntiä, ja Jumala oli antanut anteeksi erehdykseni, ja siksi lähdin liikkeelle uskossa. Kiitos Jumalalle.

Jumala paransi Heikin

Eräänä päivänä vanha Opelimme ei suostunut käynnistymään, ja Heikki työnsi sitä ensin ylämäkeen päästäkseen alamäelle. Kun hän ponnisteli äärimmilleen työntäessään raskasta autoa, hän tunsi rusahduksen rintakehässään ja sietämättömän kivun. Hän rukoili heti ja pyysi Jumalan parantavaa voimaa itselleen ja jatkoi työntämistä. Kipu lähti ja hän oli parannettu. Siinäkin usko toi terveyden näkyviin.

Jumala paransi ystävän selän Tampereella, Lähteenkadun kokoussalillamme

Vuonna 1986 ystävämme pyysi meitä rukoilemaan puolestansa, että hänen selkänsä paranisi. Hän oli leikkausjonossa, mutta kun hän oli kuullut ja nähnytkin, että Jumala parantaa sairaita, hän tuli rukoiltavaksi. Hän kertoi jälkeenpäin, että hänestä tuntui kuin vetoketjua olisi vedetty kiinni selässä, kun rukoilimme. Selkä parantui ja hän täyttyi myös Jumalan Pyhällä Hengellä (Luuk.24:45-49, Ap.t.1:8, Ap.t.2:1-4, Ap.t.5:32, Ap.t.10:38-46, Ef.5:18). Kiitos Jumalalle!

 

Jumala poisti pojalta hengitystieallergian Tampereella

Edellistä tapausta hiukan myöhemmin erään saarnatilaisuuden jälkeen tuotiin rukoiltavaksi poika. Hänellä oli hengitystieallergia, jonka vuoksi hän joutui käyttämään ”astmapiippua”. Rukouksen jälkeen poika iloitsi, että hän haistoi tuoksuja. Hän oli tullut terveeksi vaivastansa, ja terveys on pysynyt. Kiitos Jumalalle!

 

Jumala paransi Anne-Marin loukkaantuneen posken

Kesällä 1988, kun tyttäremme Anne-Mari oli lähellä yhdeksää vuotta, hän eräänä päivänä tuli kovaa vauhtia ulkorappusia ylös eikä saanut vauhtia ajoissa pysähtymään, vaan löi poskensa kohtisuoraan auki olevan oven kulmaan. Anne-Mari itki kivusta ja syöksyin (tai syöksyimme. En muista ehtikö Heikki silloin rukoilemaan.) rukoilemaan laittaen käden punaisen ja turvonneen posken päälle. Uskon rukous paransi posken heti. Kiitos Jumalalle.

 

Jumala paransi Heikin Liisa-äidin, jolla oli laajalle levinnyt vatsasyöpä

Heikin äidin vatsaan oli alkanut koskea kovasti. Kipu ei ollut hellittänyt ja Heikin Erkki-isä oli vienyt hänet sairaalaan. Hän meni hyvin nopeasti huonoon kuntoon ja kun tutkimustulokset tulivat, hänellä todettiin olevan vatsasyöpä, joka oli levinnyt maksaan ja muualle. Hänet määrättiin leikkaukseen ja vietiin leikkaussaliin, mutta häntä ei voitu leikata, sillä hänen tilansa oli huono.  Meillä oli rukouskokous meneillään. Heikki lähti sairaalaan ja me muut jäimme rukoilemaan. Pyysimme Jumalaa parantamaan Liisan ja kävimme rukoustaistelua hengenrukouksessa (Room.8:26-27), kunnes tunsin hengessäni helpotuksen ja tiesin, että Liisa parantuisi. Sanoin sen ääneen. Yksi rukoilijoista nousi ylös ja sanoi, että hän ei usko, että Liisa paranee. Riitti, että minä uskoin. Ja todennäköisesti uskoi moni muukin.

   Heikki pääsi leikkaussaliin erikoisvaatteissa. Hän halusi varmistaa, että äidillä oli asiat kunnossa Jumalan kanssa, ja hän sai julistaa äitinsä synnit anteeksi annetuksi Ješuuan nimen kautta. Hän pyysi siunausta myös leikkaavan lääkärin käsille, että kaikki menisi hyvin. Heikin käynnin ja rukouksemme jälkeen Liisa alkoi virkistyä ja puolen yön maissa hänet operoitiin. Aamulla ei annettu suuria toiveita. Lääkärin mukaan oli kysymys minuuteista. Menimme katsomaan Liisaa sairaalaan. Hän makasi letkujen keskellä liikkumatta, mutta sydämissämme tiesimme, että hän toipuisi. Lääkärit puhuivat, että olisi aikaa tunteja, muutaman päivän päästä he antoivat lupauksen päivistä. Tilanne näytti siis todella huonolta.

   Liisa makasi kolme kuukautta lähes liikkumatta, mutta sitten hänessä alkoi näkyä toipumisen merkkejä – huonoista ennusteista huolimatta. Ja eräänä päivänä hän jo käveli! Syöpä oli ensin pysähtynyt ja sitten alkanut kutistua. Kiitos Jumalalle. Eräänä päivänä hän pääsi kotiin. Hänelle oli tehty avanne, mutta muuten hän pystyi elämään normaalia elämää! Kiitos Jumalalle, jonka kanssa kaikki hyvä on mahdollista! Mark.5, Mark.9:23

 

Jumala paransi Tessa-hevosemme

Asuimme Siikaisissa. Tessa, suomenhevosemme, oli kuusivuotias meille tullessaan helmikuussa 1992. Varsa-aikaisesta puunpuremistavastaan sille oli tullut purentavirhe, jonka vuoksi ruokinnassa piti olla tarkka. Se oli saanut muutaman  ähkykohtauksen ennen meille tuloaan.

  Emme tiedä tarkalleen, mitä oli tapahtunut, mutta eräänä päivänä saman vuoden huhtikuussa Tessalle porkkanoita viedessään Riitta huomasi sen makaavan pitkällään maassa oudonnäköisenä. Hän tuli kiireesti hakemaan Tuulaa avuksi. Tuula rukoili Tessan puolesta, ja se nousikin pystyyn. Hän kävelytti sitä, mutta sitten se meni kyljelleen eikä enää noussut. Nyt minut haettiin sisältä apuun. Osa porukoista, myös Heikki, oli toisella talolla töissä. Minä edellä ja kaikki, jotka ehtivät, tulivat perässäni tarhaan. Hevonen makasi liikkumatta, pää pitkänä. Pulssi hidastui hidastumistaan ja iho tuntui viilenevän. Käskin Jumalan antamalla auktoriteetilla kuoleman henkeä lähtemään Tessasta ja elämän henkeä palaamaan Ješuuan nimen kautta, ja Tessa pomppasi pystyyn. Kiitos Jumalalle! Nytkin juuri kirjoittaessani katselen ikkunasta ulos ja näen terveen Tessan, nyt 14 vuotiaan, toimivan ratsastustunnilla hienosti. Jumala auttaa ihmistä ja eläintä.

 

Jumala paransi pienen pojan, joka oli mennyt tajuttomaksi maatessaan induktiivisessa sähkökentässä sängyllään

Oli kesä 1993. Noin 1-vuotias poika oli ollut muutaman päivän hyvin väsynyt. Sitten eräänä päivänä, kun pojan äiti meni makuuhuoneeseen katsomaan, oliko tämä jo herännyt päiväunilta, hän näki, että poika makasi tajuttomana silmät nurin päin. Hän toi kiireesti pojan luokseni keittiöön ja pyysi rukousta. Lapsi oli ihan veltto. Laitoin hänet lattialle ja aloin rukoilla. Jumala kuuli, ja poika virkosi tullen terveeksi. Kiitos Jumalalle!

    Hengessäni koin, että syynä olisi ollut sähkö, mutta miten se oli mahdollista, kun lapsen äiti tiesi, että nukkumapaikassa ei saisi olla sähkökenttää. Kysyin häneltä, ja silloin hän muisti. Jo muutama päivä aikaisemmin häneltä oli jäänyt pojan sängyn vieressä olevalla hoitopöydällä olleen lampun johto kulkemaan tämän sängyn laitaa pitkin pistorasiaan. Voimakas sähkökenttä oli siis syynä tajuttomuuteen, mutta kiitos Jumalalle, että Hän paransi!

VAROITUS INDUKTIIVISEN SÄHKÖKENTÄN VAARALLISUUDESTA

Elektroniikkateollisuudessa herkkiä mikropiirejä asennetaan maadoitetulla alustalla, asentaja maadoitettuna ja vieläpä lattia maadoitusmatolla varustettuna. Ihminen välittää hyvin paljon, että laite ei vaurioidu, mutta tärkeämpää vielä olisi huolehtia, että ihminen ei vaurioituisi tuon näkymättömän sähkön kautta.

Olen Heikin kanssa paljon tutkinut ihmiselle aiheutuvia sähkön haittavaikutuksia. Olemme mitanneet sähkökenttien voimakkuuksia ja havainneet, että hyvin monet ihmiset nukkuvat tai työskentelevät pitkään haitallisessa sähkökentässä. Sähkön vaikutuksesta ihmisillä voi olla esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä, kipuja, verenkiertohäiriöitä, voimakasta palelua, unettomuutta, puutumisia, lisääntyvää väsymystä aamuisin, mielenhäiriöitä, huimausta, tajuttomuutta, ja mielestäni voimakas sähkökenttä voi olla syynä jopa pikkulasten kehtokuolematapauksissa..

Joitakin esimerkkejä 

 

-         Ensin vertailulukuja: Jos ei ole yhtään sähköä, lukema mittarissamme on 0. Jos pakastin, jääkaappi, sähköliesi tai vastaava on kytketty maadoitettuun pistorasiaan ja maadoitus on kunnossa, lukema on noin 24 eikä siitä sähköstä ole vielä haittaa. Mutta jos sänky olisi tuon maadoitetun sähkölaitteen ja maadoittamattoman pistorasian tai maadoittamattoman sähkölaitteen välissä, maadoitus voisi ”imeä” nukkujan läpi sähkökentän sähköä, ja siinä olisi ikävä olla välissä. Jos sama laite, siis esimerkiksi pakastin, on kytketty maadoittamattomaan pistorasiaan, lukema on yli 1000 ja vielä metrin päässä yli 300. Hyvin herkät voivat kokea oireita, kun lukema on alle 40, mutta yli 40 voi olla jo useammalla häiritsevää, varsinkin jos nukkuja makaa joustinpatjalla tai rautasängyssä. Ei kaikki ihmiset tunne oireita yhtä helposti, mutta valitettavasti kaikkiin sähkö kuitenkin vaikuttaa.

-     Kerran vuonna 1983 minulla oli tilapäisvuode lähellä  toista pakastintamme, joka oli kytketty maadoittamattomaan pistorasiaan. Vielä silloin en tiennyt, miksi niin tapahtui, mutta en saanut koko yönä nukutuksi. Jälkeenpäin mittasimme tuonkin nukkumapaikan, ja sen lukema oli noin 300.

-         Meitä pyydettiin mittaamaan erään avioparin sängyn seutu, koska he eivät pystyneet  nukkumaan, ja mies puutui sängyssä vyötäröstä alaspäin. Vaimolla taas oli värisevät lihakset (tai jotain sen kaltaista) Turussa tehdyn unitutkimuksen mukaan. Heillä oli paha tilanne, koska maadoitukset eivät toimineet ja heidän sänkynsä alla kulki vielä jatkojohto pistorasioineen. Mittarilukema oli yli 300. Korjasimme maadoitukset ja poistimme jatkojohdot, ja lähdimme kotiin odottelemaan hyviä uutisia heiltä. Meni neljä päivää ja sitten he soittivat. He olivat nukkuneet kunnolla pitkästä aikaa. Muistan vieläkin, että he toivat ternimaitoa meille, kun he olivat niin iloisia.

-        Toissa vuonna eli vuonna 1999 Anne-Mari vaihtoi huonetta, ja tässä uudessa nukkumapaikassa hän tuli  aamu aamulta väsyneemmäksi. Ihmettelimme moista, sillä emme nähneet sähköjohtoja lähistöllä. Mittasimme kuitenkin, ja totesimme, että lukema näytti olevan yli 200. Siirsimme sängyn eri paikkaan, ja Anne-Mari nukkui hyvin ja oli virkeä aamulla.

 

Erilaisia ongelmia – tai  ei ongelmaa ollenkaan

Ei ole siis ongelmaa tai ongelma on ainakin pienempi, jos laite on maadoitettuna, ja vielä kaikki pistorasiat ovat maadoitettuja. Jos maadoitettuun pistorasiaan laittaa töpselin, jossa ei ole maadoitusheloja, se ei maadoita, vaan se jättää sähkölaitteen ja sen johdon maadoittamattomaksi ja siten induktiivisen sähkökentän aiheuttajaksi.

Ongelmaa on vielä jäljellä, vaikka kaikki laitteet olisivat maadoitettuja, sillä muovipintaiset johdot aiheuttavat myös ison induktiivisen sähkökentän, eikä niiden vieressä kannata nukkua, ellei ole kiertänyt sulaketta irti, niin kuin me nykyään teemme.

Vanhan ajan metallikuoriset johdot olivat erinomaisia, jos ne olisivat maadoitetut. Olemme Valkeakoskella nähneet talon, jonka ammattikoululaiset olivat rakentaneet oppilastyönä ja siinä oli metallikuoriset johdot. Kaikki oli hyvin, niin paitsi yksi asia, jonka tähden meidät kutsuttiinkin paikalle. Talon emäntä ei ollut saanut nukutuksi viikkoon, ja sitä menimme tutkimaan. Syynä olivat sängyn päädyssä olleet lukulamput. Kun ne irrotettiin pistorasiasta yöksi, nukkumatilanne oli ihanteellinen, ja kaikki nukkuivatkin sen jälkeen siellä hyvin.

Se joustinpatjakin olisi vaaraton, jos ei olisi sähkökenttiä aiheuttavia muovipäällysteisiä johtoja, maadoittamattomia sähkökojeita, kuten lukulamput, radiot, tietokoneet, jopa kotien sähköompelukoneet, televisiot, ja monet muut. Mutta kun näitä laitteita kuitenkin on sänkyjen vieressä, patjassa oleva metalli varaa sähköä, kunnes se kyllästyy ja purkaa sen sängyssä olijaan. Valitettavasti. Jos talo on rakennettu paikkaan, jossa maaperä johtaa sähköä, ongelmia voi olla, vaikka ei olisi yhtään sähkölaitetta talossa.

 

Ihmisessä itsessään on sisäinen sähköjärjestelmä

Ihmisessä on sisäinen sähkötoiminta, jonka avulla esimerkiksi sydämemme ja aivomme toimivat. Ei ole kummallista, jos jokin ulkoinen vahva sähkökenttä ja sen värähtely pystyy häiritsemään tuota kaikkea. Sähkökentässä oleskelu ei ole hyvä eläimillekään, ei ainakaan lehmille, hevosille, lampaille, vuohille eikä mehiläisille.

Kuitenkin jotkut eläimet käyttävät staattista sähköä ja sähkömagneetteja hyväkseen. Niin myös punamuurahaiset, jotka rakentavat kekonsa säteittäin kulkevien sähköä johtavien tai magneettisten ratojen keskelle, risteykseen. Siinä tapahtuu kuin kampakokeessa, kun kampaat tukkaasi ja laitat kamman sen jälkeen paperisilpun päälle. Silppu tarttuu kampaan ja pysyy siinä hetken. Se johtuu staattisesta sähköstä, mutta kun ei enää kampailla, ei tule uutta varausta, vaan paperit tippuvat. Keossa taas maan sisällä toiminta jatkuu. Maanalaiset purot ja kosket tuottavat hankaussähköä, tai kostea tai sähköä johtavaa metallia sisältävä maaperä voi johtaa sähkön kauempaakin.

Luomakunta näyttää tarvitsevan sähköä, mutta me ihmiset emme vielä ole osanneet hallita sitä, tai olemme menneet liian pitkälle sähköistämisessä.

Haluamme kertoa asiasta ja myös auttaa

Emme ole pystyneet saamaan ääntämme enempää kuuluville, monet ovat hyvin epäileväisiä. Puhuimme asiasta paljonkin 1980-luvun alkupuolella, jopa Hymy-lehdessä oli meistä artikkeli. Samassa artikkelissa oli erään geologin lausunto, joka kuului tähän tapaan: - Jos Näsit olisivat oikeassa, he ansaitsisivat Nobel-palkinnon. Palkintoa emme ole nähneet, mutta artikkelit saivat kuitenkin sen verran aikaiseksi, että sähköasiaa on tutkittu jälkeenpäin. Todennäköisesti sen seurauksena on ollut, että uusiin taloihin ei saa asentaa muita kuin maadoitettuja pistorasioita, ja myös kattovalaisimet maadoitetaan nykyään. Se on hyvä, mutta se ei riitä. Ongelma on kasvanut sähkölaitteiden lisääntyessä. Näinkin kertomalla pyrimme saamaan asiaa eteenpäin, ja ihmisille avun. Kysykää rohkeasti lisää meiltä.

 Vehnäihme

Tämä tapahtui vuonna 1995. Halusin kylvää puhdasta vehnän siementä. Kaupoissa ei ollut kuin peitattua ja vaikea oli löytää lähistöltä, sillä sielläpäin ei kovin moni viljellyt kevätvehnää. Vihdoin maanviljelijäystävämme saivat tietää paikan. He myös hakivat siemensäkit. Mutta – vehnä oli ollut paikassa, missä oli myös kauran jyviä, ja nyt ne olivat sekaisin. Ihmettelimme, miten saisimme ne seulottua. Aikaa ei ollut hukattavissa, sillä kevät oli ollut hyvin sateinen ja lähestyttiin toukokuun loppua. Turvauduin jälleen Jumalan apuun. Muistin, kuinka Jumalan Poika kirosi viikunapuun, ja se kuivettui (Mark.11:11-24). Jumalan antamalla vallalla Ješuuan nimen kautta minä kirosin säkeissä olleet kaurajyvät ja kielsin niitä kasvamasta. Seuraavana päivänä kylvin jyvät peltoon käsin (oli liian märkää traktorille, ja minusta on ihanaa kylvää käsin). Eräänä päivänä vehnä nousi oraalle ja sitten aikanaan näimme tähkät. Vehnän seassa ei ollut kauraa!! Kiitos Jumalalle!

Tuli puintiaika. Oli kaunista, ja Heikki aloitti puinnin vanhalla, pikkuisella Sampo-Rosenlew-leikkuupuimurillamme. Mutta koneeseen tuli jotain vikaa, ja kun Heikki sai sen korjattua ja jatkoi puimista, hän yhtäkkiä huomasi, että joissakin jyvissä oli vähän vihreää, ja hän keskeytti puinnin. Seuraavana yönä satoi kaatamalla. Rukoilin ja pyysin Jumalalta ihmettä, että vehnä pysyisi pystyssä ja että sitkoaine säilyisi. Seuraavana päivänäkin satoi rajusti. Heikistä tuntui ihan kauhealta ja varmasti hänkin rukoili. Yöllä näin unta, että vilja oli täysin maata vasten. Heräsin ja rukoilin ja kiitin Kaikkivaltiasta taivaallista Isäämme säilyttämään vehnän hyvänä. Satoi neljä tai viisi päivää. Sitten sade lakkasi, ja jatkoimme puimista.

Kun myöhemmin leivoin pullaa kyseisestä vehnästä, se oli aivan erinomaista, ja leivontaominaisuudet siis mitä parhaimmat. Kiitos Jumalalle!

 

Jumala paransi erään mekaanikon silmän Espanjan Andaluciassa

Ollessamme paluumatkalla Portugalista suomeen, Espanjassa hevoskuljetusautomme moottori meni epäkuntoon ja viivyimme kuukauden verran Andalusian seuduilla: Cordoban lähellä ja vähän pohjoisemmassa. Erään kerran menimme pienen kylän autokorjaamolle ostamaan öljysuodatinta. Kun astuimme sisään, yksi automekaanikoista oli metallisorvin ääressä ja peräytyi yhtäkkiä käsi silmän päällä. Metallilastu oli lentänyt hänen silmäänsä, ja silmä meni heti punaiseksi. Syntyi melkoinen hässäkkä, mutta minä menin kiireesti miehen tykö ja laitoin käteni hänen silmänsä eteen ja rukoilin Ješuuan nimen kautta, mutta suomeksi, sillä en osannut rukoilla espanjaksi. Silmä parani, kiitos Jumalalle. En kuitenkaan osannut kertoa sitä heille silloin. Opettelin espanjaa kaiken aikaa, ja kolme neljä päivää myöhemmin menimme uudelleen korjaamolle. Silloin kerroin miehelle espanjaksi, mitä oli tapahtunut. Hän kutsui veljensä, isänsä ja vielä vaimonsakin kuulemaan, ja ilo oli suuri. Nyt sain kertoa myös, että Ješuuan antaman ohjeen mukaan meidän tulee rukoilla taivaallista Isäämme Ješuuan nimen kautta (Joh.16:23-27, Joh.15:7-16, Joh.14).

Samana iltana tuo mies tuli vaimonsa kanssa yhdessä rukoiltavaksi luoksemme bussillemme. Oli ihana hetki. Kiitos Jumalalle!

Jumala suurensi monot sopiviksi talvella 1999

Tuttavamme Portugalista oli ystävänsä kanssa talvilomalla luonamme. Hänellä on isot jalat, koko 45-46. Hän oli ennen meille tuloaan ostanut Portugalista sopivankokoiset maastokengät, mutta ne olivat uutuuden kankeat ja hiersivät kantapäät rikki. Sitä paitsi ystävämme halusivat hiihtää eikä meillä ollut tarpeeksi suuria monoja. Suksemme vaativat hyvin vanhanaikaisia sellaisia. Pyysin Jumalaa muuttamaan Heikin 43 kokoa olevat monot sopivan kokoisiksi. Rukoilin tietenkin Ješuuan nimen kautta. Kun mies laittoi kengät jalkaansa, ne mahtuivat! Kiitos Jumalalle! Näin Jumala puhutteli henkilökohtaisesti häntä, joka todella ihmetteli. Ystävämme viipyi meillä kolme viikkoa ja lähes joka päivä hän hiihti. Hiihtokengät olivat sopivat ja ne muistuttivat elävän Jumalan olemassaolosta ja valtasuuruudesta ja rakkaudesta.

 

Jumala paransi uuhikaritsan

Olimme ostaneet kaksi uuhta. Yllätykseksemme huomasimme niiden olevan tiineinä ja iloksemme ne karitsoivat eräänä päivänä. Toinen sai kaksi karitsaa, joista toinen oli kaiken aikaa heiveröisempi eikä sillä ollut kunnollista ruokahalua matokuurista huolimatta. Sen tilanne huononi ja se laihtui, kunnes se ei jaksanut kunnolla pysyä pystyssä. Arvelimme, että isäpässi oli saattanut olla liian läheistä sukua.

Näytti siltä, että rukouksistamme huolimatta se menehtyy. Se ei enää jaksanut nostaa päätäänkään ja oli kuin olisi vain ajan kysymys, että se lähtee tästä ajasta. Se vietiin erilleen tyhjään karsinaan. Toivoimme hyvää, mutta näytti pahalta. Rukoilin vieläkin ja kun olin Heikin kanssa lähdössä autolla asioille, sanoin, että kyllä se voi nousta vielä pystyyn. Jumalallehan on kaikki mahdollista.

Päivemmällä, kun mentiin karsinaan, karitsamme seisoi tukevasti pystyssä hyvinvointisena ja tuijotti minua. Hain sille syötävää ja vettä. Se oli terve. Tapahtuneesta on kulunut kuukausi tai kaksi. Tämä Unelma-karitsa on hyvin terhakka ja eilen huomasin, että se on lähellä samaa kokoa kuin siskonsa, Ilona. Sillä on erittäin hyvä ruokahalu. Jumalan kanssa on kaikki mahdollista. Kiitos yksin Hänelle, suurelle, Kaikkivaltiaalle Jumalalle!

Keväällä 2003 Unelma sai kaksi uuhikaritsaa, valkean Helmin ja mustan eli kainuun harmas-rotua olevan Iltan. Ilona sai aurinkoisen Aamun ja pässikaritsa Armaksen. Suloisia!

Pääsin hammassärystä

Hampaitani oli paikattu viimeksi vuonna 1976 tai 78. Uskossa ollessani en ole halunnut mennä hammaslääkärille, vaan olen aina rukoillut, kun kipuoireita on tullut, ja kivut ovat poistuneet. Kuitenkin viime kesänä poskihampaasta lähti paikka irti ja iso, syvä kolo on näkynyt siitä asti hampaassani. Aluksi tuli särkyhyökkäyksiä, etenkin mennessäni makuulle, mutta ne menivät ohi noin kolmessa minuutissa, ja kovasta tuskasta huolimatta tunsin aina olevani kivun yläpuolella luottaen Jumalan apuun. Sitten eräänä päivänä tuntui, että kipu ei suostunut heti lähtemään, vaan jurnutti itsepäisesti. Käskin kipakasti kivun aiheuttajaa lähtemään ja hammasta parantumaan Ješuuan nimessä, ja kipu lähti ja se on ollut pois jo pari kuukautta, vaikka kolo on jäljellä. Uskon, että Jumala eheyttää vielä hampaani. Kiitos Jumalalle siitä etukäteen, ja kiitos, että pääsin vapaaksi hammassärystä.

 

Kovat kivut lähtivät Anne-Marin jaloista

4.11.2001 Anne-Mari pyysi minua rukoilemaan jalkojensa puolesta. Hän oli ollut pitämässä ratsastustunteja pakkasen kovettamalla ja kylmällä ratsastuskentällä, ja jalat olivat ylirasittuneet niin, että kova kipu tuntui polvista alaspäin. Laitoin käteni ensin oikean jalan päälle ja rukoilin. Kipu lähti heti. Sitten kosketin toista jalkaa ja Anne-Maria nauratti, sillä kipu lähti heti. Kiitimme ja ylistimme Kaikkivaltiasta Jumalaa, Isää taivaassa, ja Hänen Pyhää Poikaansa Ješuuaa Messiasta, Pelastajaamme, ihmeestä jälleen.

Jumalan kanssa on kaikki mahdollista 

Tässä oli vain osa kokemistamme ihmeistä. Välillä kirjasimme aina vihkoseen, mitä hyvää tapahtui kullekin. Lähes joka päivä oli joku parantuminen tapahtunut. Siis, me emme pärjäisi päivääkään ilman Jumalan apua.

Haluan kehottaa jokaista lukijaa laittamaan asiat Jumalan kanssa kuntoon ajoissa, jos sitä ei ole vielä tehty. On ollut hirvittävää nähdä tapauksia, joissa Jumala ei ole vastannut ihmisen avunhuutoon siksi, että ihminen on hylännyt Jumalan kutsun jatkuvasti. Jumala on hyvä Jumala, mutta Hänellä on raja. Älkäämme koetelko sitä rajaa, vaan nöyrtykäämme tekemään Jumalan ohjeiden mukaan pelastuaksemme ja parantuaksemme. Jumalan hyvyys on kutsunut ihmisiä parannukseen, mutta monet ovat siirtäneet ratkaisun tekemistä ajatellen, että sitten joskus. Mutta entä jos sitä ”joskus” ei tule; entä, jos Jumala ei enää kutsukaan. Varmistakaamme, että olemme siunatut nyt.

 Myös näin on kirjoitettu  

Jes.55:1-11

1. Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.

2. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.

3. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.

6. Etsikää Herraa Jumalaa (Matt.6:33) silloin, kun Hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun Hän läsnä on.

7. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.

8. Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra (Jumala).

9. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

10. Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,

11. niin on myös minun Sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

 

Ps.36:6-11

6. Herra Jumala, Sinun armosi ulottuu taivaisiin, Sinun totuutesi pilviin asti.

7. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä Sinä autat, Herra Jumala.

8. Kuinka kallis on Sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät Sinun siipiesi suojaa.

9. Heidät ravitaan Sinun huoneesi lihavuudella, Sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

10. Sillä Sinun tykönäsi on elämän lähde; Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

11. Säilytä armosi niille, jotka Sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille.

 Sananlaskut 4:20-22

20. Poikani (lapseni), kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.

21. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;

22. sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.

 

Jesaja 53:1-6 (Ennustus Ješuuasta, Jumalan Pojasta, Golgatalla)

1. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

2. Hän kasvoi Herran (Jumalan) edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut Hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet (Kaarlo Syvännön käännös: mutta Hänellä ei ollut sitä titteliä, joka olisi meille kelvannut).

3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

4. Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

5. mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

6. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra (Jumala) heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

Jaakobin kirje 5:16

16. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras (palava).

Markus 16:17-18

17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,

18. nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

Mark.2:1-12

1. Ja muutamien päivien perästä Hän (Ješuua) taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin Hänen olevan kotona, 

2. kokoontui paljon väkeä, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja Hän puhui heille sanaa.

3. Ja he tulivat tuoden Hänen tykönsä halvattua, jota kantamassa oli neljä miestä.

Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan Hänen tykönsä, purkivat he katon siltä kohdalta, Hän oli, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen, jossa halvattu makasi.

4. Kun Ješuua  näki heidän uskonsa, sanoi Hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

6. Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:

7. "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"

8. Ja heti Ješuua tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja Hän sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista  sydämessänne?

9. Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy”?

10. Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" Hän sanoi halvatulle -

11. "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

12. Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet."

Markus 11:22-26

22. Ješuua vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.

23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.

24. Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

26. Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ps.91

1. Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

3. Sillä Hän päästää sinut linnustajan paulasta ja turmiollisesta rutosta.

4. Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla; Hänen uskollisuutensa (totuutensa) on kilpi ja suojus.

5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,

6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.

7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.

8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -

9. Sillä: "Sinä, Herra Jumala, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut  suojaksesi.

10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

11. Sillä Hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.

12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. 

14."Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.

16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."

 

 

Ps.103

1. Kiitä Herraa (Jumalaa), minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

2. Kiitä Herraa Jumalaa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt,

3. Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,

4. joka lunastaa sinun henkesi helvetistä ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,

5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

6. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

7. Hän on tehnyt Moosekselle (Mosheelle) tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

8. Laupias ja armahtavainen on Herra (Jumala), pitkämielinen ja suuri armossa.

9. Ei Hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

10. Ei Hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

11. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on Hänen armonsa niitä kohtaan, jotka Häntä pelkäävät.

12. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas Hän siirtää meistä rikkomuksemme.

13. Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.

14. Sillä Hän tietää, minkä kaltaista tekoa me olemme: Hän muistaa meidät tomuksi.

15. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla.

16. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

17. Mutta Herran Jumalan armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka Häntä pelkäävät, ja Hänen vanhurskautensa lastenlapsille,

18. niille, jotka pitävät Hänen liittonsa ja muistavat Hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

19. Herra on pystyttänyt istuimensa taivaisiin, ja Hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkia.

20. Kiittäkää Herraa, te Hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka Hänen käskynsä täytätte, kun kuulette Hänen Sanansa äänen.

21. Kiittäkää Herraa, kaikki Hänen sotaväkensä, te Hänen palvelijansa, jotka Hänen tahtonsa teette.

22. Kiittäkää Herraa, kaikki Hänen tekonsa, Hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa. 

 

Aamen ja ylistetty olkoon Jumala, jonka apu on meille rakas!

 

Rakkaudella

Anneli